Blogi

Pelimanniudesta

• ---

  nimimerkki

  Juhani Niskanen

  16.8.2024 klo 13:45
  PELIMANNIUDESTA
  
  Huuliharput ja soittotavat ja -tyylit voidaan karkeasti jakaa diatonisella ja kromaattisella huuliharpulla soitettavaan musiikkiin. Diatonisen huuliharpun soitto voidaan edelleen luokitella esimerkiksi seuraavalla tavalla: a) perinteinen soittotyyli kielikompilla melodiaa säestäen, b) blues taivutus (bending) ja ylipuhallus (overblow), c) beat box, d) rock, e) jazz (kromaattisella ensisijaisesti) ja f) yksiääninen soitto (myös puoliääniä käyttäen).
  
  Heti alkuun väittämä: Pelimannimusiikkia ja -tyyliä saadaan aikaiseksi ja huuliharpulla yksin tuotettuna vain perinteisellä kielikomppityylillä. Rempseys, lennokkuus, monimuotoinen rytmiikka ei onnistu millään em. muulla soittotavalla eikä kuulosta ollenkaan pelimannityyliltä. Perinteinen vakiintunut pelimannius vaatii perinteisen kielikompin, jota sitten onkin käytössä hyvin monenlaista. Variaatioita kielikompin tuottoon on rajaton määrä, jokaisella pelimannilla omansa.
  
  Kaikki soittotavat ja -tyylit vaativat oman soittotekniikkansa, vaativat paljon harjoittelua ja osaamisen kehittämistä. Jokainen tyyli on osa huuliharppuperhettä. Jokaisella tavalla on oma paikkansa musiikin esittämisessä. Niistä jokaisesta voisi kertoa loputtomiin ”ylistäviä” tarinoita ja analysoida niiden erilaisia olemuksia. Nyt kuitenkin keskityn siihen ”ainoaan oikeaan”, suomalaiseen perinteiseen kielikomppityyliin.
  
  Jo aikaisemmin olen siitä kirjoittanut useita pohdiskeluja, mutta haluaisin nostaa vielä tarkasteltavaksi uusista näkökulmista sen erityispiirteitä, jotka erottavat sen kaikista muista huuliharpun soittotyyleistä. Voin olla väärässä, mutta vain vanhalla tyylillä, ainakaan yhtä monipuolisesti, voidaan pelimannimusiikkia asiaan kuuluvaan tapaan soittaa. Muut soittotyylit eivät siihen yllä ja voidaan laskea pois pelimanni-nimikkeen alta, kuitenkin tietyin varauksin, mistä myöhemmin.
  
  Niistä puuttuu jokin olennainen osa vanhasta pelimannityylistä, johon ehkä vähärivisillä haitareilla tyylipuhtaimmin päästään. Selkeä melodia ja selkeä komppi. Viulullakin jollain tapaa, mutta kyllä se vaatii tämmäyksen, harmoonilla mieluiten soitettuna. Mutta diatonisella huuliharpulla melodia ja komppi saadaan samanaikaisesti hyvin monin eri vivahtein esitettyä.
  
  Ajatellaanpa vaikkapa kromaattista huuliharppua: ei parhainkaan taituri saa jotain Vesivehmaan jenkkaa ”rutkutettua” duuri- ja molliharpun yhdistelmän kuuloisena, kun molliosuuteen ei saa kompiksi mitään duuriviritteisellä kromaattisella. Puhumattakaan bluesin, beat boxin tai yksiäänisen huuliharpun soitosta. Ei niillä pyritäkään tuomaan kuulijoille samaa tunnelmaa kuin mitä pelimannityylillä saadaan aikaiseksi.
  
  Pelimannityylille, sen edistämiselle ja sitä vaalimaan aikanaan vuonna 2004 perustettiin Suomen Huuliharpistit ry. Ainakin kaikki paikalla olleet taisivat olla ”vanhan liiton” miehiä ja naisia. Nyt tuo aika alkaa olla ohi. Pelimannisoitto hiipuu, harrastajat vähenevät. 2000-luvun alun festareille kokoontui 60-70 pelimannia, joista kromaattisen ja bluesin soittajia oli vain kourallinen. Uudet tuulet ovat alkaneet puhaltaa. Nyt pelimannit on se pieni vähemmistö. Emme tietenkään voi takertua vanhaan. Niinpä Suomen Huuliharpistit on laajentanut rooliaan, kysynnän ja tarpeen mukaan, kaikenlaisen huuliharpun soiton edistäjänä ja puolestapuhujana ja kokoonkutsujana.
  
  Emme kuitenkaan saa unohtaa ”sitä alkuperäistä”. Pelimanniutta yhä vaalitaankin, erityisesti Etelä-Pohjanmaalla. Huuliharppukin on saanut siellä jalansijaa erilaisissa tapahtumissa ja sitä pidetään instrumenttina muiden joukossa. Toisin kuin viime vuosisadan alkupuolella kun viulupelimannit eivät pitäneet huuliharppua soittimena. Huuliharppu sopiikin viulumaisella yksiäänisellä soitolla hyvin pelimannien joukkoon. Spelien ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kaltaiset instituutiot pitävät kansanmusikkia ja pelimannisoittoa elinvoimaisina.
  
  Nyt on menossa kansanmusiikin ja viulun kukoistuskausi, kiitos Kaustisen. Siitä saavat osansa ja lisää elinvoimaa myös niin huuliharppu, vähäriviset haitarit kuin mandoliini ym. vähemmän soitetut instrumentit. Toivottavasti pelimannityylinen huuliharpun soitto saa uusia harrastajia ja säilyy hengissä. On tunnustettava, että huuliharpun kultakausi, joka alkoi sodan jälkeen ja jatkui aina vuosituhannen vaihteeseen saakka, alkoi hiipua 2010-luvulla. Nyt 2020-luvun puolessa välissä pelimannityylillä soittavien määrä, jotka uskaltautuvat yksin julkisesti esiintymään, lienee jo alle 20?
  
  Huuliharpun asema soittimena taas muilla tyyleillä, aivan erilaista musiikkia soittaen, on ilahduttavasti nousemassa uuteen kukoistukseen. Sitä on ilolla tervehdittävä! 30 vuodessa on tapahtunut valtava muutos, niin ikäjakauman, soiton tason, musiikkilajien ja soittotyylien kuin äänentoistovälineistön osalta. Pelimannityylin hiipumisen sijaan alkaa nuorten uusi aikakausi, uudet tavat soittaa. Onko huuliharpun uusi renesanssi käynnistynyt?
  
  Mutta takaisin pelimannisoittoon. Huuliharpun pelimannisoitto ymmärretään perinteisesti soittona yksin, soolosoittajana, ”penkillä pelimannin”. Samaan tapaan kuin viulun, vähärivisten haitarien, klarinetin jne soittajien kansanmusiikin soitto. Pelimannin määritelmän mukaan on omattava perinteinen soittotaito ja laaja ohjelmisto. Pelimannin soiton tason arviointi onkin vaikeampi tehtävä. Osviittaa saa kilpailumenestyksestä, esiintymisistä konserteissa ja tapahtumissa, Kansanmusiikkiliiton pelimannimerkkien suorittamisista jne. On pitkälti makuasia mikä tyyli ja tapa ketäkin ilahduttaa.
  
  Onko pelimannius-käsitettä alettava muuttamaan, laajentamaan vanhasta perinteisestä määritelmästä. ”Vanhalle” musiikille, perinteiselle melodiselle iskelmälle ja kansanmusiikille kun ei ole enää huuliharpun soitossa kysyntää, ainakaan entiseen malliin. Jos sitä ei kuunnella tai kuunnellaan vain erikoisuutena, muistona menneisyydestä, ei sitä tyyliä enää kannata aloittaa opetella. Nuoret aloittavat soittaa bluesia, rockia, jazzia. Pelimannit eivät ole tämän päivän valtavirtaa. Sijansa heilläkin on, mutta marginaalissa, aivan kuten aina näin on kyllä tähänkin saakka ollut. Nyt vain entistäkin pienemmällä joukolla.
  
  Saataisiinko pelimannit vielä liikkeelle ja ehkä jopa kasvamaan isommaksi joukoksi, jos diatoninen sarja SM-kilpailuissa jaettaisiin kielikomppia käyttävään pelimannisarjaan ja vapaasti taustoja tai säestystä käyttäviin tai muuten vailla kielikomppia soittaviin. Voitaisiin katsoa, perinteitä samalla kunnioittaen, vieläkö vanhan tyylin soittajia, ehkä uusiakin, löytyisi lavalle. Etelä-Pohjanmaan Speleissä pelimannityyli on välttämätön, vieläpä musiikin on oltava kansanmusiikkia. Suomen Huuliharpistien Festivaaleilla kielikomppi soittoa ei rajattaisi yhteen musikkilajiin. Kaikki tangosta humppaan, valssista polkkaan saisi soida.
  
  Perinteet muuttuvat. Osa säilyy sellaisenaan, osa kuolee, häviää kokonaan, osa muuntuu tai tyystin uudet muodot tulevat olemaan ajan kanssa osa uutta perinnettä. Mutta ei kai perinteinen kielikomppityyli voi tyystin kadota! Uusia taitajia ei enää tulekaan! Vielä 20 vuotta sitten Suomen Huuliharpistien jäsenmäärä oli yli 150, nyt alle 50. Alkaako vanhatyylisen perinteen säilyttäjistä jo olla pula? Vai onko pelimannikäsitettä muutettava ja sisällytettävä siihen monimuotoisempi valikoima soittotyylejä. Pitääkö väittämä kielikomppityylin ylivoimaisuudesta enää ollenkaan paikkaansa? Maailma muuttuu, musiikki muuttuu, soitto sen mukana.
  
  Elämme voimakkaan muutoksen aikaa myös huuliharpun soiton historiassa. Olemmeko siirtymässä aikaan, jolloin kielikomppi ei enää olekaan ”se kaunein ja paras”, ”ainoa oikea” ”nautinnollinen” tyyli ja tie pelimanniuteen, mitä se on sadan vuoden ajan ollut. Eipä meillä pelimanneilla ole kyllä ollut tähänkään saakka mitään vakiintunutta tapaa, kanonisoitua tyyliä tai oppisuuntaa miten soittaa ”oikeaoppisesti”, ei käsitteitä kielikompin erilaisille toteutuksille, ei suositusta ”sen oikean” huuliharpun valinnassa. Kaikki kukat ovat saaneet vapaasti kukkia. Pelimanniksi voi itsensä soittaa monella tyylillä. Monet tiet vievät perille. On makuasia ja kuulijan korvien tehtävä arvioida lopputulos.
  
  Kaikesta huolimatta meidän on vaan jatkettava harjoittelua soittotaidon kehittämiseksi kohti parempaa tasoa ja tehtävä työtä huuliharpun aseman vahvistamiseksi merkityksellisenä, täysivaltaisena ja kelvollisena instrumenttina edelleen myös pelimanni- ja kansanmusiikin esittämisessä.
  
  Mäntyharjussa 15.8.2024 Juhani Niskanen Mäntyharjun Huuliharpistit
  
  
  
  
  
  
  
  

• ---

  Veli-Jussi Lietsala

  21.8.2024 klo 11:04
  Kiitos Juhanille tarkkaan harkituista ja hyvin sanoiksi puetuista pohdinnoista. Suomen Huuliharpistien Finland Harmonica Festival tullaan järjestämään jatkossa siten, että se palvelee huuliharpunsoittajien koko kenttää. Ensi vuodelle tulee selkeitä parannuksia, etenkin SM-kisoihin ja varmaan seuraavillekin, koska kokemusten perusteella aina on vara parantaa.
  
  Vuoden 2024 festivaalien sekä SM kilpailujen osalta palaute on ollut rakentavaa ja uusia kehitysideoita tuovaa. Ensi vuodeksi Kampuksen Klemetti-Sali on varattu 15-16.8.2025. Kannattaa laittaa kalenteriin! Festivaali koostuu perjantai-illan matinea-konsertista, lauantain iltapäivän SM-kisoista ja illan päätöskonsertista. Tämän vuoden pääesiintyjä tuli Virosta, Alexey Kormin, erittäin monipuolinen taituri. Ensi vuonna myös jotain todellista herkkua.
  
  Kilpailusarjat kasvavat viidestä seitsemään, mukaan tulee kaksi uutta sarjaa: jazz ja traditionaalinen. Jazz-sarja on selkeästi esim. jazz-standardeihin sekä teeman improvisointiin suuntautunut sarja. Traditionaalisella sarjalla halutaan edistää sekä kunnioittaa perinteistä suomalaista pelimannien soittotyyliä. Tässä sarjassa soittajalla ei ole ulkopuolista säestystä, kappaleet saavat olla esim. vanhaa tanssimusiikkia, kansanmusiikkia, nykyiskelmääkin, mutta kaikki perinteisesti sovitettuna.
  Tältä pohjalta rakentuu Finland Harmonica Festival 2025 Orivedellä 15-16.8.2025.
  
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »