Blogi

Heikki Jänttiä muistellen

• ---

  nimimerkki

  kku

  14.8.2024 klo 22:40
  ”Jos on kuullut huuliharpun soivan suomalaisilla iskelmälevyillä, on todennäköisesti kuullut Heikki Jäntin soittoa.” Näin kirjoitti Helsinginsanomat 11.3.2020.
  Yli 200:lla levyllä soittoa ja lukematon määrä keikkoja vielä vanhana miehenäkin. Jo siitä voisi jakaa monta mestarititteliä. Titteleitä ja pokaaleita ei Heikki metsästänyt, hän halusi soittaa ja viihdyttää kuulijoita ja nautti itsekin soittamisesta mieluimmin jonkun kanssa tai säestämänä. Mainittakoon, että Heikki soitti myös usein bassoa orkestereissa.
  
  Heikki Jäntti jätti suuren aukon suomalaiseen huuliharppuperinteeseen. Nykyiset ja tulevat taitajat toivottavasti muistavat ja kunnoittavat hänen soittotyyliään täyttämällä edes vähän tuota aukkoa.
  
  Minulla oli suuri kunnia tutustua Heikkiin hänen viimeisinä vuosinaan, jolloin hänen aktiivinen studiomuusikon ura oli jo takana. Meistä tuli heti ensitapaamisesta kaverit. Meillä oli samanlainen näkemys musiikista ja yhteinen esikuva,Toots Thielemans. Kun nuorena kuuntelin radiostaThielemansin mystistä soittoa ihmettelin miten noin voi soittaa huuliharpulla, vanhempi ja viisaampi sisareni sanoi; sen on sähköhuuliharppu? Sähköt? Jätin asian ns. hautumaan. Nyt luulen tietäväni miten se soundi syntyi. Tootsia Heikkikin oli kunnellut ja tavannutkin hänet henlökohtaisesti.
  
  Heikki oli herrasmies. Olin hänen mukanaan kaksi kertaa pärnussa ja samassa hotellihuoneessa. Jos hänellä oli tulossa esiintyminen, hän otti edellisenä iltana kappaleista jo unohtuneet ja vaikeat kohdat ns. haltuun. Minua hän ei paljon ehtinyt opettamaan. Hän ei koskaan moittinut, mutta kannusti harjoittelemaan. Heikki arvosti myös pelimannityylin soittajia. Ja tietenkin oli aikoinaan opetellut diatonisen harpun tyylejä, mutta pysyi omassa lestissään.
  Joskus pääsin soittamaan Heikin kanssa duona ja joskus yllättäen komppaamaan kitaralla jos Ilkka Virkkala ei ollut paikalla. Ne hetket jäivät ikuisesti mieleen. Olihan tasoero niin suuri. Minulle jäi Heikiltä nippu nuotteja opeteltavaksi. Nyt voi niihin palata rauhassa, ei ole kiirettä.
  
  Mieleeni jäi, ja varmaan monelle muullekin, kun joskus Pärnussa lavalla olivat yhtäaikaa Antoine Le Roux, Philip Achille, Konstantin Reinfeld ja Heikki Jäntti. He improvisoivat vuorotellen ja välillä toisiaan kompaten, virolais-orkesterin säestyksellä, kappaletta Caravan. Kyllä, juuri se, jonka Olavi Virta lauloi. Hienosti Heikki pärjäsi kovassa porukassa. Esitys myös taltioitiin Viron televisioon. Tällaisia hetkiä oli varmaan useita vuosien varrella, mutta ne jäivät minulta kokematta, koska tulin aivan liian myöhään tähän hienoon huuiharpistien yhteisöön, jonka ansiosta soitan taas huuliharppua.
  
  Muistetaan Heikkiä suurella kunnoituksella.
  Kyösti Kuusela
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »