Blogi

PELIMANNITYYLINEN KIELIKOMPPI KANSALLISEEN ELÄVÄN PERINNÖN LUETTELOON

• ---

  nimimerkki

  Juhani Niskanen

  1.5.2021 klo 07:02
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  PELIMANNITYYLINEN KIELIKOMPPI KANSALLISEEN ELÄVÄN PERINNÖN LUETTELOON
  Perusta meidän omalle suomalaiselle kielikompille lienee yksinkertaisesti meidän omaperäinen kansanmusiikki ja sen poljento. Se ”vaatii” seurakseen meillä käyttöön tulleen musiikkiin sopivan kielikomppauksen, aivan kuten viulupelimannit saivat tai ottivat taustakseen tämmäyksen harmoonilla. Kielikomppi sopii myös erittäin hyvin vanhaan tanssimusiikkiin, kuten jenkkaa rytmittämään. Viulu tai huuliharppu yksiäänisenä ilman komppisäestystä on hyvin paljon kuivakkaampaa kuunnella.
  
  Onko suomalainen kielikomppi sitten jotain poikkeuksellista kansainvälisessä vertailussa, sietää tutkia. Pitääkö se lainkaan paikkansa. Mekin Mäntyharjun Kansanopiston opintoryhmässä Ilkka Matikan johdolla olemme kokeilleet erilaisia komppirytmejä: Blues Brother, Train (juna), Walk (kävely), Rolling Stones, Fast, Like A Queen, 12 bar blues. Mutta eivät ne sopineet lainkaan suomalaiseen musiikkimakuun. Ei niissä soinut suomalainen rytmi. Jossain Amerikan puuvilla pelloilla ne kai saivat alkunsa ja jalostuivat sitten näiksi monimuotoisiksi rytmikuvioiksi.
  
  Toisena esimerkkinä tulee mieleen Pärnussa kuultu Nordic-Baltic voittaja, mestariharpisti Michelino Carta. Hän soitti sardinialaista kansanmusiikkia hypnoottiseen tyyliin välillä sävellajia vaihtaen. Kyllä se oli meistä hyvin eksoottista kuultavaa ja nähtävää, kansallispuvussaan, kaukana meidän polkan jytkeestä. Melodia ja komppi olivat Sardinian maaperästä kasvanutta. Jotain samaa tunnetta koin meidän valssi-kompin aiheuttavan kaukoidän huuliharpisteissa kun soitin Kesäillan valssin Trossingenin MM-kilpailuissa vuonna 2009.
  
  Tällaiset pienemmät ja suuremmat erot oikeuttavat saamaan oman erityisasemansa musiikin kentässä erikoisuutensa ja erilaisuutensa ansiosta. Kaustislainen viuluperinne on sellainen, sellaiseksi todettu ja on jo saanut paikkansa kansallisen Elävän perinnön luettelossa ja on pyrkimässä Unescon Ihmiskunnan aineettoman perinnon luetteloon.
  
  Me, minä mukaan lukien, jotka emme erota tällaisia vivahde-eroja musiikissa, pidämme viulunsoittoa kansanmusiikin esittämisessä samanlaisena paikkakunnasta riippumatta. Mutta ”kaustislainen viuluperinne omaa omat tyylilliset ja soittotekniset erityispiirteet. Siinä on omaperäinen tunnistettava sävy ja variaatioita eri paikkakuntien ja soittajien välillä. Korvakuulo-oppiminen on edelleen keskeistä”. Näin kirjoitetaan kaustislaista viulumusiikkia kuvailevassa selvityksessä.
  
  Minusta nuo määritelmät voisi linkittää sellaisenaan suomalaiseen kielikompilla sävytettyyn huuliharpulla esitettävään pelimannimusiikkiin ja sen perinteen vaalimiseen. Miksi kielikomppi-huuliharppusoitto ei voisi kelvata ainakin kansalliseen Elävän perinnön luetteloon. Aletaan katsoa huuliharppuamme kunnioittavin tunnoin. Se on tärkeä osa Suomen musiikin historiaa ja ansaitsee sen mukaisen aseman.
  
  Mäntyharjussa 30.4.2021 Juhani Niskanen
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »