Blogi

Muistumia Klingenthalin huuliharppufestivaaleilta

• ---

  nimimerkki

  Pentti Pohjalainen

  22.4.2021 klo 10:09
  Saksassa Klingenthalissa järjestetään vuosittain syyskuun kolmannella viikolla huuliharppufestivaalit nimellä MuhaLive. Olen osallistunut näille festareille vuodesta 2006. joitakin vuosia on jäänyt väliin, mutta yhteensä olen käynyt tähän mennessä jo 11 kertaa. Joinakin vuosina on paikalla käynyt myös muita suomalaisia. Tämän vuoden festivaali on järjestyksessä kahdeskymmenes. Järjestäjät pyysivät osallistujilta vaikutelmia festivaalista. Niinpä minäkin kirjoitin omani. Koska homma tuli tehtyä, ajattelin pistää sen jakoon myös Suomen huuliharpisteille. Notta tässä rupiaa tulemaan runua ...
  
  Matkustin Klingenthaliin ensimmäisen kerran syksyllä 2006. Olin ilmoittautunut Igor Flachin workshopiin. Eräs saksalainen ystäväni oli varoitellut, että matka sinne on erittäin hankala. Uskoin häntä pitkän aikaa. Katselin kuitenkin Internetistä Klingenthalin karttaa ja matkareittiä ja päätin viimein lähteä. Olen iloinen, että tein niin. Ajattelin, että on yhdentekevää, vaikka matka kestäisi viikon ja olisin perillä vasta festivaalin viimeisenä päivänä. Olisin ainakin yrittänyt. Minusta on oikein sopivaa, että Klingenthaliin saavutaan junalla kaunista maisemareittiä. Rautateillä ja huuliharpulla on pitkä ja kunniakas yhteinen historia. Muistan hyvin sen hetken, kun ensimmäisen kerran astuin Klingenthalin asemalle. Karsten Meinel oli ystävällisesti vastassa meitä kahta suomalaista tulijaa ja toivotti meidät tervetulleiksi. Se toinen kaveri saapui omalla matkailuautollaan ja tulimme asemalle melkein samaan aikaan. Suuren vaikutuksen teki myös monumentaalinen asemarakennus. Sääli, että se purettiin. Muistelen sitä kaipauksella kuin vanhaa ystävää. Kaipaan myös ensimmäistä opettajaani, Igor Flachia. Menetimme hänet aivan liian aikaisin. Hän oli todella suuri persoona.
  Festivaaleilla minuun on erityisesti vaikuttanut kotoisa ja lämmin tunnelma. Se muodostuu mukavista ihmisistä ja idyllisestä ympäristöstä. On mahtavaa tavata ihmisiä, jotka jakavat intohimoisen innostuksen huuliharppumusiikkiin. Ensimmäisen käyntikerran lopputapahtuma ’Ausklang’ oli erityisen mieliinpainuva. Olen sittemmin käynyt festivaaleilla 11 kertaa. Lisäksi kävin, luultavasti vuonna 2008 heinäkuussa, vaeltamassa kauniissa vuoristoluonnossa. Yhteenlaskien olen viettänyt Klingenthalissa 12 viikkoa, eli noin 3 kuukautta. Ei ole montaakaan kaupunkia, joissa olen viettänyt yhtä paljon aikaa. Olen kokenut Klingenthalissa sadetta ja paistetta. Eräänä vuonna satoi lähes koko ajan, toisena vuonna lämpötila oli 30 astetta syyskuussa. En ole koskaan pettynyt siihen, että tulin. Olen vaihtelevasti osallistunut workshopeihin tai sitten vaellellut vuoristopolkuja. Iltatilaisuuksiin olen enimmäkseen osallistunut. Olen ystävystynyt monien ihmisten kanssa, kuullut erinomaisia musiikkiesityksiä ja oppinut paljon uusia asioita huuliharpusta. Minulla on myös ollut mahdollisuus ja etuoikeus solmia kiinteiksi, jopa lämpimiksi muodostuneet suhteet Seydelin tehtaaseen, joista minulle ja muille suomalaisille on ollut paljon apua. Seydel tuotti jopa erityisen duuri-molliharppuyhdistelmän Suomen markkinoille. Se oli Suomessa hyvin suosittu. Toinen minulle merkittävä apu on ollut se, että Seydel valmisti pyynnöstäni teräskielisen kromaattisen harpun, jossa on augmentoitu viritys. Olemme tilanneet niitä suomeen jo 11 kappaletta. Tämä on uskoakseni kromaattisen harpun tulevaisuuden muoto. Jos haluaisitte sellaisen tilata, sanottakoon, että Seydel käyttää virityksestä nimitystä kokoaskelviritys, mikä on toinen looginen tapa nimetä tämä viritys.
  Klingenthal on tullut minulle sangen tutuksi paikaksi. Se ei kuitenkaan ole koskaan menettänyt viehätystään, pikemminkin päinvastoin. Olen kulkenut kaupunkia ristiin rastiin ja tunnen reittejä, jotka luultavasti vain paikalliset asukkaat tietävät. Olen oppinut käyttämään paikallista rautatietä ja tutustunut ystävällisiin taksikuskeihin ja muihin paikallisiin. Lupasin ensimmäisellä käynnilläni, että jos asia minusta riippuu, niin joka vuosi festivaaleilla käy ainakin yksi suomalainen. Valitettavasti tämä ei ole joka vuosi toteutunut. Nykyisin, kun tulen Klingenthaliin ja astun sisään hotelliin sanon : ”Olen kotona taas”.
  
  
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »