|
Orivedellä Finland Harmonica Festivaaleilla 9-10. elokuuta oli myös huuliharpunsoiton suomenmestaruuskilpailut. SM-sarjoina diatoninen, kromaattinen, blues, yhtye ja avoin sarja, joka oli ulkomaalisille soittajille.
Päätöskonsertin pääesiintyjä virolainen Alexey Kormin ei jättänyt ensivierailullaan Suomessa ketään kylmäksi. En pysty edes kuvailemaan, mitä kaikkea sieltä tuli, mutta voi ehkä kuvitella, mitä voi tulla, kun soittaja on hyvin musikaalinen, teknisesti taituri ja ohjelmistossaan monialainen. Meillä on myös omia nuoren polven lahjakkuuksia; Risto Ojalammi, joka voitti viime vuonna kaksi sarjaa. Hän teki saman myös tänä vuonna ja lisäksi hopea kolmannessa sarjassa. Pärnun festivaaleilla kesäkuussa, soittajia 11 maasta, kahden sarjan voitto ja Grand Prix-palkinto. Toinen nuori taituri, Juho Karisaari, kaksi hopeaa 2024 ja 2023 sekä myös Pärnusta. Juholla on Youtubessa n 3.600 seuraajaa, joka on tässä genressä massiivinen luku.
Soittajia oli mm Pelkosenniemeltä, matka-aika autolla yli 10 tuntia/sivu, Joensuusta, matka-aika julkisilla 8-10 tuntia, josta voi hyvin mitata, kuinka soittajat arvostavat näitä kisoja ja festareita.
Joku voi ajatuksellisesti vierastaa ajatusta, että soittamisessa kilpaillaan. Kilpailuihin tulijat ennen kaikkea haastavat itsensä harjoittelemaan ja soittamaan paremmin. Samoin kuin soittamaan yleisön ja arvostelutuomareiden edessä, ulkomuistista ilman nuotteja. Voin vakuuttaa, että maailmassa on helpompiakin tehtäviä.
Monelle huuliharpun soitto on joko bluesia, tai mitä ovat kuulleet huuliharppupelimannien soittavan. Se on toki myös näitä tärkeitä elementtejä, mutta pelimannityylinen soitto on jo vähemmistössä. Mäntyharjun Huuliharpisteille suuri kiitos siitä, että perinteinen suomalainen soittotyyli on 2023 hyväksytty aineettoman kulttuuriperintömme listalle. Se on siellä samassa arvostetussa joukossa kuin esim. saunakulttuurimme ja lavatanssit.
Uuden sukupolven soittajilla on myös taustoissaan elektroniikka hallussa. Blues-sarjan voittaja Joonas Pihlaja rakensi taustansa esityksen aikana ja hoiti siten rumpujen osuuden beatboxaamalla. Se sopii taidolla tehtynä mainiosti bluesiin. Asiat uudistuvat, päivittyvät tähän päivään. Samalla tavalla vaikkapa banjo ja kitarakin uivat sisälle irlantilaiseen kansanmusiikkiin.
Ennakkoonkin tiedettiin, että SM-kilpailujen taso on joka sarjassa kova. Näin myös oli ja vahvana esimerkkinä blues-sarja. Olkoon siitä osoitukena kolmanneksi sijoittuneen, mehevää ja juurevaa bluesia soittaneen Hannu Tikkasen luonnehdinta kokemuksistaan: -”Olin jo aiemmin bongannut huuliharpunsoiton Suomen mestaruuskisat Orivedellä. Huomasin, että perinteisten harpunsoiton sarjojen lisäksi mukana oli myös blues-sarja! Sinnehän piti tietenkin vanhan bluesmiehen jo ihan yleissivistyksen vuoksi ängetä mukaan. Oletin, että blues on lähinnä vanhemman porukan musaa, mutta olipa yllätys, kun puolet kuudesta kilpailijasta oli nuoria kolleja. Ja taso oli kova. Kaksi ensimmäistä sijaa menivät ihan oikeutetusti erittäin taitaville nuorukaisille, jotka olivat valmistelleet loistavat kilpailubiisit kaikilla bluesin mausteilla. Voittajan toinen biisi oli jopa hänen oma sävellys. Ei niiden rinnalla meikäläisen perinteiset perusbluesit "Kansas City" ja "Stormy Monday Blues" paljoakaan painaneet, vaikka yritinkin niitä spesiaalikikoillani koristella. Täytyy nostaa hattua tuollaisille nuorille kundeille, jotka tällaisen räppi-aikakauden keskellä perehtyvät noin antaumuksella bluesiin ja pitävät tulevaisuudessakin bluesin hengissä!”
Festivaalit saivat myös hyvää palautetta niin paikan päällä kuin somessakin:
-”Lämmin kiitos mahtavasta päätöskonsertista. Upeeta, että pikkupaikkakunnallakin saa kokea tällaista.”
-”Upeata soitantaa valsseista jatsiin, kiitos!
Veli-Jussi Lietsala
Suomen Huuliharpistit ry/puheenjohtaja
|